Interviews:

 

NOIZZ EATER MAGAZINE with Örkki (June. 2007)
METALIST MAGAZINE with Örkki (June. 2007)
Alternativezine.com with Aku (Nov. 2006)


 Press Archives:


 Reviews

 

Prestige: Decades of Decay (Poko)
http://www.metal-rules.com/

May 2007
Released: 2007, Poko Records
Rating: 3.5/5
Reviewer: Luxi Lahtinen

It is not a new phenomenon that Speed/Thrash Metal bands that existed from the ’80s to early ’90s, and who got their shit released mostly on vinyl only, have lately got their old releases reissued in CD format, nearly 20 years later. Finland’s speed merchants Prestige who recorded 3 full-length albums, one 12″ EP and one very limited 7″ EP during their whole career (unsurprisingly, these are almost impossible to find either in original CD or vinyl formats these days) are the latest band to have taken this path. Prestige, just like other Finnish Speed/Thrash names as Stone, Airdash, A.R.G., National Napalm Syndicate, Dethrone, Charged and a couple of others, were one of those luckiest ones who got a chance to ride on the back of the success of the Speed/Thrash Metal boom when it hit Finland back in the day. Unfortunately this died within a few years due to different musical trends winning more attention amongst the Finnish record companies, thus letting many new, potentially talented Speed/Thrash Metal bands wait in vain in the hope of getting signed.

Unlike f.ex. the Finnish speed merchants and thrash bangers Stone and Airdash that led the whole Speed/Thrash movement in Finland, Prestige never achieved the same success for themselves amongst the metalheads on Finnish soil that their aforementioned fellow countrymen enjoyed. In spite of that they still did have a pretty good following in Finland, and they got lots of gigs played both in Finland and on the other side of Finland’s borders as well. That is some sort of background info for all of you curious and crazy metalheads, thirsting for more knowledge about Prestige.

Now, a sort of cultural thing has been accomplished again in the history of Finnish metal (thanks to Finland’s Poko Records and Prestige); we – the metal fans, get a chance to enjoy Prestige’s Speed/Thrash Metal havoc in CD format for a very long time (haven’t seen original Prestige CDs around for a very long time either). And what’s even better, we are offered a double-CD full of Prestige’s material (36 songs in total) in a fancy looking digipack release that contains a very cool story about Prestige’s entire history added with tons of pictures of the band from their early years. Not to forget Mikko Mattila’s (of Isten Magazine fame!) humorously, but still professionally really very well-written liner notes either.

Prestige was never THAT seriously taken as a band when comparing them to other Finnish Speed/Thrash Metal acts that were thrashing and moshing around the best they could back in those days. They always managed to involve a slight punky/hardcore-ish edge into their songs – just like f.ex. Nuclear Assault did on GAME OVER (a song called “Hop 2.3.4” is Prestige’s own “Hang the Pope”). The band even supported Nuclear Assault in Finland in 1989, so that should tell you at least something about their popularity in their home country, Finland.

Musically Prestige had a relatively – could I say, ‘safe’ Speed/Thrash Metal sound that was kind of typical for many bands at that time. It was pretty intense, straight-forward with many mosh type of parts – and yet it was sort of guaranteed to every Speed/Thrash Metal digger that they couldn’t resist the temptation of banging their heads to the moshy rhythms of these 4 young, thrashing Finnish lads when they listened to Prestige’s releases. If you were into bands like Anthrax, Slayer, Nuclear Assault and the likes, then Prestige was surely your cup of tea – not a slightest doubt about that.

The band’s best release musically, which also happened to be their 3rd and last album titled PARASITES IN PARASITES, is introduced on this collection by 8 songs, so it’s very cool from the band they have seen the importance of this release themselves. With that album, which was also their most technical, advanced and meanest to date, the guys really sunk their teeth deeply into listeners’ asses, ending their career with pride and carving a memorable epitaph into their own fine tombstone. I’m also glad they made the right choice to select 7 songs from their debut album, ATTACK AGAINST GNOMES (released in 1989) for this 20th anniversary compilation release of Prestige. It was that album from Prestige that made them known for their weird fascination with gnomes through their lyrics, and which really put them firmly on the map of Finnish metal. A very solid and decent debut release from them, I would say.

SELLING THE SALVATION, Prestige’s 2nd 12-song effort, was originally released in 1990, and I guess in the name of some sort of equality, 7 songs from that album have been accepted to be a part of this double-CD collection. The material on SELLING THE SALVATION was a bit faster, teeny-weeny bit fiercer sounding and even more technical Speed/Thrash Metal compared to the band’s debut. I think it’s rightful to say the band was heading toward more accepted paths musically at that time, also achieving a part of mainstream success for them with this album. As a whole, the album was far from being the most original Speed/Thrash Metal release, but despite that Prestige continued kicking some serious ass in an effective enough and successful way – there’s just not a slightest question about that.

My only complaint is that Prestige’s past ‘gems’ should have been re-released in their entirety. Now obviously just a well thought-out selection of songs have been ripped out from each of their 3 full-length albums for this anniversary collection of the Prestige’s entire history. Well, having whined enough about this fact, probably their label thought reissuing all Prestige’s albums would have been a bit risky business to do, I guess. However, two thumbs up for both Poko Records and Prestige for not slicing to pieces their rare, unofficial punk-ish 6-song VEIJO 7″ EP (1989; limited to 300 copies; sold at their mostly!) and 5-song GODS demo for this collection though. Both of them deserve their places on the collection for sure, kind of to explain people what Prestige was all about, both musically and undoubtedly a bit ideologically as well (i.e. about metal, beer, punk attitude and drunken gnomes, ha!).

If Prestige is one of those strangely missing parts from your puzzle of the Finnish Speed/Thrash Metal of early times, then this collection is an absolutely mandatory purchase for you.


Prestige: Decades of Decay (Poko)
http://www.inferno.fi/

Tampereen Hikivuoren Prestigessä, eli Prestikessä, oli hevosvoimaa enemmän kuin tuon ajan mansrerokkareissa yhteensä. Vuonna 1987 Tero Karppisen, Aku Kytölän, Ari Karppisen ja Jan Yrlundin perustama thrash metal- ryhmä jäi ansaitsemattoman vähälle huomiolle. Siispä otan hatun kouraan ja kumarran Kyttälänkadun suuntaan: Poko on tehnyt ison työn julkaistessaan tuplakokoelmallisen Prestige-hittejä ja harvinaisuuksia.

Vaikka 1980-luvun lopun voisi nimetä uudelleen Stoneageksi, oli Prestige yhdessä Airdashin kanssa se seuraavaksi kovin pikametallikiituri. Se oli soittotaidoiltaan yhtä pätevä kuin helsinkiläiset kumppaninsa, ja lähtökohtanaan sillä oli yhtä lailla pitää hauskaa ja soittaa helvetillisen lujaa. Ja nopeasti: kakkoslevy Selling The Salvationin aikaisissa biiseissä kiskotaan jo Dark Angelin alkuaikojen malliin.

Toisin kuin Kehä kolmosen eteläpuolisilla siimatukilla, antoi Prestige huumorin kukan kukkia vapaammin. Mistään Tankardista ei kuitenkaan koskaan ollut kyse. Kappaleet kuten Ei ihraa mun lautaselle, Jani ja I Don’t Wanna Play With Teddy ovat kokoelmalla sulassa sovussa vakavammalla naamalla kiskaistujen ja sikatimakoitten Wake Upin ja Angels Cryn kanssa.

Tämä komeisiin kansiin pakattu tupla kuuluu jokaisen kotimaista metallia haalivan Amoral-paitaisen esan ja esattaren levyhyllyyn. Alkääkä siis imuttako tätä netistä, mukana seuraava historiikki ja hauskat kuvakollaasit vievät aikaan jota ei enää koskaan tule

Vielä terveiset levy-yhtiölle: Painakaa tästä ihmeessä vinyyliversio. Niin, ja toivottavaa olisi tietysti myös se, että Prestigen tyypit lyöttäytyisivät yhteen muutamalle kompäk-keikallekin!
Tyytyväinen olen toki näinkin

Tomi Pohto

5/5


Prestige: Decades of Decay (Poko)
http://www.suezine.fi/levyarviot?t=1&sid=797

17.04.2007

Arvosana: 8

Hienoa kotimaista kulttuurityötä julkaistaan yllättävän nopeasti taannoisen Stonen dvd:n jälkeen. Tämän hienon paketin takana on tamperelaisen speed metal -bändi Prestigen vanha levy-yhtiö Poko Rekords. 1990-luvun alkupuolella toimintansa lopettaneen orkesterin urasta koottu tuplalevy on visuaalisesti erittäin onnistunut kokonaisuus – varsinkin kun ottaa huomioon Pokon huonon maineen kansien tekijänä. Sisävihossa riittää tutkittavaa melkein samalla lailla kuin tuplavinyyleissä aikoinaan. Tyylikkään kokonaisuuden takana on kitaristi ja taiteilija Jan ”Örkki” Yrlund. Saatesanoista taas vastaa Isten Magazinen Mikko Mattila, jonka lehdessä oli ensimmäinen Prestige-juttu kautta aikojen.

Prestigen tarina alkaa vuodesta 1988 ja loppuu neljä vuotta myöhemmin. Tuplalevyltä löytyy kaikki olennainen ensimmäisen Gods-demon biiseistä lähtien. Jo bändin toiminnassa olon aikana legendaariseksi muodostunut Veijo-ep:kin on mukana.

Nelimiehinen Prestige ei ole koskaan nauttinut samanlaista arvostusta kuin vaikka Stone, mutta omalla tahollaan yhtye teki arvokasta työtä. Kolme pitkäsoittoa ja pari pikkulevyä puolustavat hyvin paikkaansa suomalaisen speed- ja thrash metallin kentässä. Prestige ei kuulu bändeihin, joita olisi kovin ahkerasti kuunnellut viimeisen 15 vuoden aikana. Siksi onkin mukavaa huomata muistavansa vielä monet kappaleet viimeistään kertosäkeen kohdalla.

Jos tällainen julkaisu ei enteile comebackia, niin mikä sitten? Tiedotteen mukaan yhtye ”seuraa tilannetta”.

Teksti: Kimmo Jaramo


Prestige: Decades of Decay (Poko)
http://www.vertigo.cd/

Lähettänyt Timo Hanhirova
26.04.2007

Ydinkysymys: Miltä keskikastin suomalainen thrash/speed-bändi kuulostaa nykyään?

Stonen menestyksen innoittamana kotimaisetkin lafkat havahtuivat thrash/speedin kaupalliseen potentiaaliin 80- ja 90-lukujen taitteessa. Tampereen oma Poko signasikin oitis paikallisissa piireissä tarmokkaina livebändeinä kunnostautuneet Prestigen ja Dethronen. Näistä ensin mainittu ei itseasiassa koskaan omien sanojensa mukaan hajonnut, joten tässä meillä onkin valikoima kahden vuosikymmenen satoa hienossa tupla-digipakissa. Tottahan toki uusin julkaistu materiaali on 90-luvun alusta, joten viimeisin vuosikymmen on kyllä mennyt hyvin matalalla profiililla kitaristi Örkki Yrlundin soitellessa ulkomailla bändeissä kuten Ancient Rites ja Danse Macabre. Bändiltä tihkuneiden tietojen mukaan miehet saattavat vielä intoutua tekemään jopa uutta musiikkia, mutta sitä odotellessa korva kohti vanhaa.

Prestige ei musiikillisella tasolla yltänyt Stonen korkeuksiin, eikä kyllä yrittänytkään. Virtuositeetin tilalle tarjoillaan tekemisen intoa. Muutenkin Suomessa oli monia omaperäisempiä thrash-bändejä, mutta levyjä kuunnellessa käy ilmi, että huumorilla höystetty kohkaus on kestänyt aikaa ihan hyvin. Itseäni ainakin tällainen rempseä, nopea ja nuoruuden innolla ulos rykäisty thrash miellyttää. Eihän tällaista tee kuin pari hikistä ug-bändiä nykyään, joten ylitarjonnasta ei voi enää puhua. Toista oli Prestigen huippuvuosina.

Ensimmäinen CD on pyhitetty täyspitkille levyille, toinen taas harvinaisemmalle materiaalille, sisältäen jopa ainokaisen demon. Kakkoskiekolle valikoituneet EP:nä julkaistut punkimmat ja hardcoremmat vetäisyt eivät ehkä puritaanisimmalla thrash-päälle uppoa, mutta legendaariset vedot, Veijo ja Jani kyllä huvittavat ainakin lyriikoillaan.

Decades of Decay on kerrassaan näyttävä, hyvin koottu tiivistelmä Prestigen kolme levyä ja pari EP:tä synnyttäneestä urasta, ja riittääkin varmasti useimmille levyhyllyn ainoaksi Prestige-tuotokseksi. Tietysti Prestigenkin tapauksessa se paras vaihtoehto on metsästää alkuperäiset levyt jostain divarista, mutta Decades of Decay on kelpo tapa saada oleellinen materiaali hyllyyn lähikaupasta. Levyn hankkineet voivat vaikkapa verrata Gods-demon versioita debyyttilevylle päätyneisiin ja pohtia tekeekö levytyssopimus hyvää vai hallaa bändeille.

Arvosana 3/5


Prestige: Decades of Decay (Poko)
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=6122

Yksi suomalaisen speed/thrash-scenen vanhoista kivijaloista, Prestige, on ehkä hieman yllättäen vasta hiljattain nostettu uudelleen tapetille. Bändi pisti aikoinaan ulos muutaman täyspitkän ja nipun pienempiä julkaisuja, ja ehtipä kvartetti ulkomaillakin kiertää. Leimallista bändin touhuille oli, että ainakaan liian vakavasti hommaa ei otettu; vaikka bändi punkahtavaa thrashiaan tosissaan tekikin, tuntui aina silmäkulmista pilkettä löytyvän.

Decades of Decay -tuplalle on kasattu vino pino biisejä muodostamaan läpileikkausta Prestigen urasta. Jotta levyllä olisi muutakin arvoa kuin olla vain uudelleenjulkaisukanavana osalle jo ennestään cd-muodossa löytyvistä biiseistä, on mukaan laitettu hiukan harvinaisempaakin herkkua muun muassa The Gods -demon, The Veijo -EP:n ja Priest-maxi-sinkun muodossa. Ja kaikki tämä tietenkin sopivan kunnioittavalla otteella nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi remasteroituna. Kattaus tuplalla on kieltämättä oivan historiikin sisältävää pakkausta myöten varsin komea ja Prestige saakin sillä arvoisensa 20-vuotisjuhlat.

Yhtye oli kyllä ehdottomasti thrashia, mutta kuten jo tuli todettua, mahtuu sekaan varsin punkahtavaa materiaalia, ja kakkoskiekolta löytyy jo ihan ehtaa punkia. Tämän voi helposti todeta vaikka tsekkaamalla raidat Jani ja Ei ihraa mun lautaselle. Vaikka osassa materiaalia saattaakin rässiheebon hymy hyytyä sen punkkarilla vasta levitessä, niin kyllä kokoelmaa kuunnellessa avautuu Prestigen luonnollinen kehityskaari. Ei bändi koskaan hirvittävän teknistä tavaraa lähtenyt tekemäänkään, mutta hiukan se sentään kurveja ja koukkuja muutoin suoraviivaisehkoon paahtoonsa vuosien myötä sai. Humoristinen ote sen sijaan pysyi alusta niin sanottuun ”loppuun” asti, bändihän ei nimittäin koskaan hajonnut, vaan jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle, jota on jatkunut nyt liki 15 vuoden ajan.

Niille, joille Prestige on kirjoittamaton lehti Stonen, Airdashin tai vaikkapa National Napalm Syndicaten tapaisten vanhojen suomithrashin pioneerien vanavedessä, voi levyä suositella hyvänä tutustumisväylänä pirteän bändin konstailemattomaan tuotantoon. Faneille tämä puolestaan on hyvä ostos ihan muuten vain. Kuriositeettina voisi vielä muistuttaa, että bändi kutsui 1990-luvun alussa Suomeen keikoille erään silloin vielä astetta pienempää suosiota nauttineen black metal -yhtyeen, Darkthronen.

Marko Saarinen, 17.04.2007

8/10


Prestige: Decades of Decay (Poko)
http://www.laermbelaestigung.net/

2CD – VÖ 2007

Thrash-Metal – Finland – Poko Rec.

Ich hätte nie mehr im Traum daran gedacht ein neues Lebenszeichen von den finnischen Thrashern PRESTIGE zu hören. Um so erfreulicher ist natürlich die Tatsache diese geballte Ladung Heaviness auf den Tisch serviert zu bekommen. Sogar noch genialer war die Nachricht, dass die Band nach schlappen 16 Jahren zum ersten Mal wieder die Bühne auf dem „Jalometalli Festival“ (mit dabei sind Mortal Sin, Overkill, Blitzkrieg, Desaster und einige mehr) im August unsicher machen wird, obwohl man offiziell eigentlich nie aufgelöst war. Bei „Decade Of Decay“ handelt es sich jedoch nicht um eine neue Scheibe sondern vielmehr um eine umfangreiche Zusammenstellung aus dem bisherigen Schaffen der Nordländer. Satte 36 Tracks wurden auf die beiden Disks gebannt. Die regulären drei Alben des Quartetts wurden großzügig auf den beiden Frisbees abgedeckt. Somit gibt’s sieben Tracks vom `89er Erstling „Attack Against Gnomes“, die gleiche Anzahl vom zweiten Longplayer „Selling The Salvation“ (erschienen 1990) und satte acht Stücke vom dritten und bislang letzen Album „Parasites In Paradise“ (1992) auf die Lauscher. Mit der drei Songs starken `90er Maxi „Priest“ und der recht punkigen 7“EP „Veijo“ (sechs Stücke von 1989) wurden zwei ziemliche Raritäten auf Plastik gebrannt, die vorher noch nie den Weg auf digitalen Tonträger gefunden hatten. Den Abschluss bildet das fünf Song Demo „Gods“ aus dem Jahre 1988, welches sich über 1000 mal verkauft hat und mit dem die Truppe ihren Plattenvertrag an Land ziehen konnten. Dieses geballte, hochkarätige Material verschafft einem einen exquisiten, unterhaltsamen Überblick über die Karriere dieser Combo und die Entwicklung der Finnen von einer eingängigen, schnellen Thrash/Speed Kapelle bis hin zur etwas technischeren, aber keineswegs langsameren und härteren Variante dieser Spielart. Lyrisch hatte man ebenfalls etwas zu bieten. Das Ganze kommt in einem noblen Digipack und einem sehr informativen Booklet mit umfangreicher Bandhistorie und zahlreichen Fotos daher. Für alle, die den Vierer zu ihrer Schande noch nicht kennen sollten, bietet diese Doppel CD nun die einmalige Gelegenheit dies nachzuholen. Aber auch für Headbanger, die schon was von dieser Truppe im Schrank stehen haben, stellt dieses Schmuckstück mit Sicherheit eine lohnende Investition dar.

Michael

Top